Traumapsykoterapia
Traumapsykoterapialla autetaan traumaattisesta kokemuksesta selviytymistä turvallisella terapeuttisella vuorovaikutussuhteella ja traumapsykoterapian menetelmillä.
Traumaattinen kokemus voi olla yksittäinen tapahtuma (I-tyypin trauma), tai useasti toistuva tai pitkään jatkunut traumatisoiva kokemus (II-tyypin trauma). Yllättävät ja ennakoimattomat kriisit kuten onnettomuus, vakava sairastuminen, läheisten ihmissuhteiden menettäminen tai erimuotoisen väkivallan kohteeksi joutuminen voivat olla traumatisoivia tilanteita.
Psyykkiset oireet voivat juontua jo lapsuuden traumatisoivista kokemuksista, ja tulla näkyviksi vasta aikuisiällä. Lapsuuden aikainen pitkäkestoinen emotionaalinen kaltoinkohtelu tai laiminlyönti voi johtaa kehitykselliseen traumaan.
Pitkään jatkunut tai toistuva traumatisoituminen vaikeuttaa lapsen ja nuoren psyykkistä kasvua ja kehitystä, muuttaa ihmisen uskomusjärjestelmää, perusluottamusta ja aiheuttaa vaikeita itsetunnon ongelmia.
Tällöin hoidoksi ei riitä lyhyt interventio, vaan tarvitaan pidempikestoinen psykoterapia.
Traumapsykoterapiassa asiakasta autetaan ymmärtämään traumaattisten kokemusten vaikutus omiin tuntemuksiin, ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Terapiassa käsitellään traumaattisen tilanteen ja nykyisten oireiden ja oman käyttäytymisen välistä yhteyttä. Terapiassa huomioidaan myös fyysiset oireet osana traumaoireistoa ja hyödynnetään sensomotorista ja psykofyysistä terapiaa osana traumapsykoterapiaa. Hoidon avulla häiritsevät oireet saadaan hallintaan, jolloin ne vähenevät ja eläminen nykyhetkessä helpottuu.
Traumatisoiva vuorovaikutuksellinen ilmapiiri tai toimintatapa voi olla sukupolvisesti jatkuvaa, jolloin sen vaikutukset voivat olla yksilöä laajemmat. Traumapsykoterapian menetelmiä käytetään myös perhepsykoterapiassa.
