Traumapsykoterapia auttaa traumaattisesta kokemuksesta selviytymistä turvallisella terapeuttisella vuorovaikutussuhteella ja traumapsykoterapian menetelmillä.

Traumaattinen kokemus voi olla yksittäinen tapahtuma (I-tyypin trauma), tai useasti toistuva tai pitkään jatkunut traumatisoiva kokemus (II-tyypin trauma). Yllättävät ja ennakoimattomat kriisit kuten onnettomuus, vakava sairastuminen tai läheisten ihmissuhteiden menettäminen voivat olla traumatisoivia tilanteita. 

Psyykkiset oireet voivat juontua myös jo lapsuuden aikaisista kokemuksista, ja tulla näkyviksi vasta aikuisiällä. Ihmissuhteissa tapahtuvat kriisit kuten perhe- ja lähisuhdeväkivalta eri muodoissaan, koulukiusaaminen tai kasvatuksellinen laiminlyönti ovat esimerkkejä kehityksellisen trauman taustoista. Pitkään jatkunut tai toistuva traumatisoituminen vaikeuttaa lapsen ja nuoren psyykkistä kasvua ja kehitystä, muuttaa ihmisen uskomusjärjestelmää, perusluottamusta ja voi aiheuttaa itsetunnon ja sosiaalisen liittymisen ongelmia. Kehityksellistä tai kiintymyssuhdetraumoja hoidetaan traumaterapian menetelmin. Traumapsykoterapian menetelmiä voidaan käyttää myös perhepsykoterapiassa ylisukupolvisten traumojen hoidossa.  

Traumapsykoterapiassa autetaan ymmärtämään traumaattisten kokemusten vaikutusta omaan käyttäytymiseen, tunteisiin ja ajatuksiin. Terapian ensimmäisessä vaiheessa pyritään etsimään voimavaroja arjen vakautumiseen ja helpottamaan oirehtimista, toisessa vaiheessa keskitytään työstämään traumakokemuksia ja kolmannessa vaiheessa suuntamaan ajatuksia tulevaisuuteen. Terapian avulla tunnesäätely ja toimintakyky normalisoituu ja eläminen nykyhetkessä palautuu mielekkääksi. Kokemus omasta toimijuudesta ja minäkuvasta vahvistuu.

Traumapsykoterapian menetelmiä