Traumat, haastavat elämäntilanteet ja muut stressitekijät voivat aiheuttaa voimakkaita kehollisia vireystilojen vaihteluja. Vireystilojen vaihtelut kuluttavat paljon energiaa, ja voivat viedä huomaamatta uupumukseen. Sensomotorisessa terapiassa opetellaan tunnistamaan yli- ja alivireystilojen kehollisia tuntemuksia ja vaihteluja, ja ohjautumaan tasapainoisempaan olotilaan. Tavoitteena on optimoida toimintakykyisyyttä ja jaksavuutta. Traumatisoitunut henkilö voi kokea todentuntuisesti traumatapahtuman aikaisia muistoja tunteina tai kehollisina oireina, vaikka tapahtumasta olisikin jo aikaa. Kokemukset ovat voineet jäädä piiloon ja uinumaan kehon sensoriseen muistiin, ja ne voivat aktivoitua yllättäen traumasta muistuttavissa tilanteissa. Ylivireystilassa ihmisen mieli elää voimakkaasti traumamielikuvassa ja on virittynyt tunnekokemuksessaan korkealle. Kehollinen olo on levoton, hengitys pinnallinen ja sydämen syke kohonnut. Alivireystilassa ihminen voi lamaantua ja menettää yhteyden ajatteluunsa ja tunteisiinsa. Oireet ovat hyvin kehollisia, ja vaikuttavat aisteihin ja ajatteluun itsestä ja ympäristöstä. Oireilu voi olla henkilölle ahdistavaa ja arjen toimijuutta häiritsevää. Terapiassa nämä uinumassa olevat keholliset muistot saadaan hienovaraisesti käsiteltäviksi sensomotorisilla menetelmillä. Sensomotorisessa terapiassa opitaan tunnistamaan traumatilanteen aiheuttama nopea yli- ja alivireystilojen vaihtelu ja palauttamaan vireystila optimaalisempaan kokemisen tilaan. Tarkoituksena on löytää kehollista vakautumista sopivien kehollisten harjoitteiden avulla.